Herätys! Kanna vastuu terveydestäsi!

  • Posted on: 17 April 2016
  • By: Marja

SEURAA MARJAN MATKAA ELÄMÄNTAPAMUUTOKSEN TIELLÄ

Motivaatiorouvat

Meidän talo on kolme kerroksinen ja hissitön. Minä asun kolmannessa ja alapuolellamme toisessa kerroksessa asuvat vierekkäisissä asunnoissaan Lennu ja rouva Pelkonen. Mukavia naapureita ovat molemmat. Lennu on 82 -vuotias rempsakka lady, joka edellisillä pyöreillä synttäreillään kävi hyppäämässä tandemhypyn neljästä kilometristä. Kun kysyimme hypyn jälkeen, miltä hänestä tuntui, hän vastasi kylmän viileästi, ei miltään. Asenne kohdillaan reippaalla ikänaisella, mutta ei mennä tällä kertaa enempää häneen. Keskitytään hetkeksi rouva Pelkoseen.

Lähdin sunnuntai aamuna harrastamaan ja kannoin harrastusvälineitä tien varteen. Pelkosen rouva karautti fillarillaan samaan aikaan pihaan ja kysyi, olenko muuttamassa. Ei, naurahdin. Tässä repussa on laskuvarjo ja tässä toisessa laukussa kypärät ja kaikki muu roina mitä harrastuksessa tarvitaan. Laskin kassit maahan ja jäimme juttelemaan rouvan kanssa niitä näitä siihen saakka, että rouva alkoi viedä pyöräänsä kellariin. Tarjosin apua, mutta rouva Pelkonen ei halunnut ottaa sitä vastaan.

Talomme pyörävarasto sijaitsee kellarikerroksessa. Varastoon mennään jyrkkiä portaita, joiden laidassa on kapea luiska pyörän työntämiseen. Fillarin liikuttelu varastoon ja sieltä pois on aavistuksen hankalaa ja olenkin kuulut tarinoita niistä, jotka lopettivat pyöräilyn muutettuaan tähän taloon. Pelkosen rouva ei kuulu heihin. Samalla, kun rouva alkoi nostaa fillariaan kellariin, minä nousin kerhomme lentäjäsankarin kyytiin ja sanoin hänelle: Katsopas tuota rouvaa, joka kantaa fillaria kellariin. Hän täytti viime kesänä yhdeksänkymmentä.

Pelkosen rouva on erittäin hyvässä kunnossa ikäisekseen. Kun keskustelin hänen kanssaan aiheesta, hän vastasi, "Tämä on lääkärin ansiota. Minulla alkoi polvet reistata aikoinaan. Siitä on jo kymmeniä vuosia, niin se lääkäri ei antanut minulle mitään lääkkeitä. Käski aloittaa liikunnan ja kun yritin inttää, että eikö se riitä kun liikun töissä ja kävelen koko päivän, niin lääkäri vastasi, että se ei ole liikuntaa. Kyllä oli viisas lääkäri."

Viisas lääkäri toden totta ja poikkeuksellisen viisas potilas, sillä kuinka moni meistä oikeasti tottelee lääkäriä, kun meitä käsketään muuttamaan elämäntapojamme. Me kyllä syömme kiltisti meille määrätyt pillerit vaikka ne olisivat tehottomia tai aiheuttaisivat ikäviä sivuoireita, mutta liikuntaan ja ruokavalioon emme halua tehdä pysyviä muutoksia. Liian vaivalloista, liian hidasta, ei se kuitenkaan auta, auttaa ehkä jotain tunnollista ja säntillistä, ei minua. Tekosyidemme ketju on loputon silloin, kun pitäisi ottaa itse vastuu siitä, missä kunnossa olemme vuoden päästä tai kolmenkymmenen vuoden.

Parikymppisenä ajatteli, että tuskin elää kolmekymppiseksi. Kolmekymppisenä ajatteli, että ehkä sitä elää säkällä noin viisikymppiseksi, jolloin joutaakin kuolla. Nyt viisikymppisenä, kun kehoon on alkanut tulla ensimmäisiä todellisia hajoamisen oireita, ymmärtää, että elämä jatkuu vielä kymmeniä vuosia. Minä todellakin tulen olemaan olemassa vielä kolmenkymmenenviiden vuoden päästä ja nyt on se aika jolloin teen lopullisen päätöksen siitä työntelenkö silloin rollaattoria vai polkupyörää, asunko laitoksessa vai hissittömän talon toisessa kerroksessa, hypinkö lentokoneesta jos sellainen sattuu huvittamaan, makaanko vuodeosastolla vai nostelenko itse lakanani ulkotelineelle kuivumaan, niin kuin rouva Pelkonen tekee.

Ei se nyt aina ihan noin yksikertaista ole, mutta karkeasti ottaen juuri näin. Keski-ikäisinä liikuntaa harrastaneet ovat paremmassa kunnossa kahdeksankymppisinä kuin keski-ikäisinä liikuntaa harrastamattomat. Tässä melko tuore juttu aiheesta: http://yle.fi/uutiset/vaitos_keski-ikaisen_liikunnanharrastaminen_kannattaa__palkinto_heti_ja_varsinkin_vanhoilla_paivilla/7680871

Voi vitsi, kun olisi kiva olla pirteä keski-ikäinen ja reipas vanhus. Olisikohan siihen jotain helppoa vippaskonstia, pilleriä vaikka.

-Marja